II Joukkue
   Otteluraportit 08-09
   Otteluraportit 07-08
   Kausi 09-10
   Kausi 08-09
   Kausi 07-08
   Kausi 06-07
   Kausi 05-06
   Kausi 04-05

 
Suomicasino
 
Saunaparoni
 
Webhotelli yritykselle

Kimppabussi
SekTa – Salamanders II 11-4 (3-3,1-0,7-1)
 
Toisessa pelissä ei panosta enää ollut niin Salamandersilla, kuin ei myöskään SekTalla. SekTa oli varmistanut jo nousunsa 4.divariin ja Salamanders oli varmistanut lohkon jumbosijan. Liskoryhmä lähti peliin kuitenkin varauksella ja tavoitteena päästä lohkokakksota vastaan kolmannen erän loppuun asti ja tehdä muutama maalikin siinä sivussa. Tavoitteet kyllä onnistuivat, mutta aineksia parempaankin, jopa yllätykseen asti pelissä olisi myös ollut. Vaikka SekTalla ei aivan täyttä miehitystä ollut, eikä varmasti pelannut täysillä, niin Salamanders pisti mallikkaasti kampoihin aina kaksi ensimmäistä erää.

Peli alkoi räväkästi kun ensimmäisen puolentoista minuutin aikana maaleja tehtiin jo kaksi. Ensimmäinen tuli omaan päähän, mutta ajassa 1.32 heilahti myös vastustajan verkko. Maalintekijänä Saukkio. SekTa hallitsi suurimman osan ajasta peliä ja pyöritti raisiolaisten päädyssä palloa, mutta jostain syystä myös liskoryhmä oli hereillä ja plokkasi useita vetoja ja syöttöjä pois. Myös Jesse maalilla oli paljon pirteämpi kuin aamun koitoksessa. Kuudennella peliminuutilla turkulaistiimi meni hetkeksi johtoon toisella maalillaan. Vajaan kahden minuutin päästä kuitenkin tuli kuitti päivän ainoalta tehokkaalta kentälliseltä (Saukkio-Aalto-Tammi) joka toimitti pallon maaliin viimeistelijänä tällä kertaa Jone. Syöttöpisteen itselleen tästä sai Saukkio. Muutama vaihto myöhemmin Salamanders teki sellaisen ihmeen, että siirtyi pelissä hetkeksi johtoon. Jonen syöttö löysi Petterin jonka sivallus löysi tiensä maaliin. Tilanne Salamandersille 3-2. Erän loppuun SekTa kuitenkin väänsi vielä tilanteen tasalukemiksi 3-3.
Toinen erä eteni sikäli samaa tahtia kuin ensimmäinenkin, että SekTa pyöritti ja Salamanders puolusti ja teki harppuunahyökkäyksiä aina kun turkulaisten silmä vältti. Tässä erässä raisiolaiset eivät saaneet palloa kuitenkaan toimitettua maaliin. Sen sijaan turkulaiset saivat ylivoimalla Petterin kärsiessä 2 minuuttistaan kertaalleen ja niinpä edettiin kolmanteen erään vain yhden maalin tappioasemassa.

Kolmas erä ja koko peli ratkesi ensimmäisten minuuttien aikana kun ilmeisesti liskomiesten maitohapot iskivät, eikä kukaan enää jaksanut puolustaa yhtä intensiivisesti kuin kaksi raskasta ensimmäistä erää. Toinen vaihtoehto oli, että Sekundäärinen Taito alkoi vasta tosissaan nyt pelaamaan. Maaleja sateli raisilaispäätyyn sellaisella suhinalla, että toimitsijoilla oli varmasti täysi työ pysyä perässä pöytäkirjansa kanssa. Erän puolivälissä tilanne oli jo 8-3 SeKTalle ja peli täysin menetetty. Puolustaminen ei juuri enää kiinnostanut ketään ja hyökkäyksetkin olivat mitä olivat. Tosin jostain syystä kakkoskentällisen (Vehkomäki-Tepponen-Lehtonen) parhaat paikat tulivat vasta tässä vaiheessa. Lukuisista hyvistäkään paikoista ei sisään meinattu saada vasta kuin muutaman tolpan jälkeen 16 sekuntia ennen pelin päätöstä Lehtonen sai maalinedussähellyksen jälkeen siirrettyä pallon maaliin. Vehkomäelle merkittiin tästä syöttöpiste. Kuitenkin ennen tätä maalia oli SekTa lisännyt johtoaan jo reilusti tehden kolme maalia lisää, eli yhteensä 11 maalia.
Joten lopputulos ei niin mairitteleva 11-4. Kahden ensimmäisen hyvän erän jälkeen tuli väsymys ja notkahdus. Jos kolmatta erää ei laskettaisi mukaan, niin Salamanders 2 voi olla tyytyväinen kauden päätöspeliin ja uskon että varmastikin kaikki antoi kaikkensa aina tuohon viimeisen erän puoleen väliin asti, johon kuuluisa selkäranka katkesi.

 
Salamanders II – Eligere 6-10 (4-5,1-3,1-2)
 
Kauden viimeisessä turnauksessa liskojen panos oli lähinnä kosmeettinen, eli taistelu siitä kuka on lohkon viimeinen ja samalla olla lähellä varsinais-suomen huonoin salibandyjoukkue. Tosin FBC Blue River taitaa pitää tämän kyseenalaisen kunnian tästä tälläkin kaudella. Mutta toiseksi huonoin paikka on lähellä totuutta.

Jumbofinaalissa olivat siis vastakkain Salamandersin kakkostiimi ja Eligere. Liekö johtunut poikkeuksellisen aikaisesta pelistä (klo 9.30 su aamuna), vai siitä että kelloja siirrettiin edellisenä yönä tunnilla eteenpäin, mutta kentällä nähtiin tässä pelissä poikkeuksellisen laiska liskoryhmä. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta ei kukaan terävimmillään ainakaan ollut. Silti ensimmäinen erä oli tehokkuuden kannalta raisiolaisten paras. Paikkoja syntyi ja niitä jopa saatiin käytettyä suht hyvin hyväksikin. Ensimmäinen maali kuitenkin syntyi Eligeren toimesta kun peliä oli pelattu vasta 1.39.
Salamanders ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan muutti pelin hetkeksi omaksi edukseen tekemällä kaksi pikaista maalia kahdeksan sekunnin sisään. Ensin vasta loppukaudesta tiimiin liittynyt sähäkkä Juho Tepponen, joka Nurmelan Samin nappisyötöstä laukoi tasoitusmaalin. Hetkeä myöhemmin palloa kaivettiin maalista joukkueen sisäisen maalipörssin voittaneen Mikko Saukkion hurjan pommin johdosta. Syöttäjänä tähän kukas muukaan kuin Jone. Eligere onnistui kuitenkin tasoituksessaan jo kymmenen sekunnin kuluttua tästä. Mutta muutaman minuutin kuluttua Salamanders siirsi itsensä jälleen johtoon Jonen tehdessä jälleen esityön ja Petterin pistäessä verkkoa heilumaan.
Päästä päähän muutenkin edettiin ja puolustuspelaaminen oli ala-arvoista koko joukkueelta. Tästä syystä tai jostain muusta, Eligere teki tasoituksen yhdeksännellä peliminuutilla. Reilun minuutin päästä Salamanders kuitenkin jälleen siirtyi johtoon ykköskentän mainion pyörityksen jälkeen. Tällä kertaa maalintekijänä Jone ja syöttäjänä Mikko. Pelaajien pahat virheet keskialueilla ja omassa päässä aiheuttivat kuitnkin hämmenystä Jessen vartioimalla maalilla ja Eligere siirtyi vielä johtoon ensimmäisen erän loppupuolella. Ensin tasoitus Arton jäähyn aikana ylivoimamaalilla ja sitten vielä johtomaali tasakentällisin. Tästä suosta ei Salamanders enää noussut.

Toinen erä oli umpisurkea raisiolaisilta. Paikkoja kyllä tuli harvakseltaan, mutta hyödynnettyä ei niitä saatu kuin kerran. Sekin tasoitusmaali syntyi heti erän ensimmäisessä vaihdossa, kun Mikon rystykosto upposi vastustajan verkkoon. Pelin huonoin hetki osui aikavälille 33.30-34.14. Tuon 44 sekunnin aikana vastustaja teki kolme maalia ja selkärangattomien liskojen nivelet katkottu ja peli oli pelattu.

Kolmannessa erässä yritettiin vielä pyristellä, mutta ainoa joka onnistui jälleen hyökkäyspäässä oli ykköskentällinen (Saukkio-Aalto-Tammi) joka teki kavennuksen 9-6:een hetki sen jälkeen kun Eligere oli tehnyt yhdeksännen maalinsa. Tekijänä Jone ja syöttäjänä Nurmela. Eligere vielä varmisti erän puolivälissä voittonsa tekemällä kymmenennen maalinsa ja tätä myöten loppulukemat olivat 10-6.

 
14.3.2009 Salamanders II – Sheriffs III 8-7 (3-3,4-2,1-2)
 
Vaikkakin tästä pelistä saatiin saalistettua jo peräti kauden toinen voitto, niin pelillisesti oltiin kyllä hyvin syvässä montussa. Käytännössä mikään osa-alue ei toiminut lukuun ottamatta ykköskentän tehokkuutta. Ykköskolmikko painoi maaleja hyvällä prosentilla, mutta muuten koko lähes 11 henkinen liskolauma säntäili kun nippu särkiä katiskassa.
Suurimpina ongelmina oli puolustusinto ja syöttöjen huonous. 20% syötöistä kolahti omaan lapaan ja loput 80% vastustajalle taikka ties mihin.

Itse peli alkoi kyllä loistavasti, kun ”kankikentällinen” Lehtonen-Koivukangas-Vehkomäki painoivat ensimmäisen maalin jo ensimmäisessä vaihdossa. Vastustaja teki kaksi-kolme pahaa virhettä omassa päässä ja kolmannella kerralla kankimiehet ratkaisivat. Arto sai vastustajan maalin takaa napattua seriffien huonon syötön kiinni ja siirsi salaman nopeasti pallon maalin eteen, johon valunut Jani oli jo ehtinyt ja siirsi pallon maaliin ohi hölmistyneen maalivahdin joka vielä seisoi ja ihmetteli omiensa sähläilyä. Hyvä alku kuitenkin hyytyi, kun seriffit rankaisivat kahdesti reilun minuutin sisään viiden peliminuutin paikkeilla. Ensimmäisen kaarinalaiset tekivät alivoimalla salamanderspelaajan karmaisevasta syöttövirheestä ”siniviivalla”. Tästä seurauksena läpiajo ja maali. Jälkimmäinen tuli löysäilyn seurauksena.
Viitisen minuuttia tästä ja Jone löysi Saukkion keskeltä täysin vapaana ja Mikon komea rystykosto upposi 150km/h vasempaan ylämummoon. Hetken kuluttua tuli kuitenkin Sheriffseiltä kuitti jälleen erittäin pahan syöttövirheen seurauksena. Jone kuitenkin pisti vielä erän loppuun yhden nätin maalin ja tasoitti näin erätulokseksi 3-3.

Toinen erä lähti käyntiin heikosti, kun reilun kolmen minuutin aikana Sheriffs onnistui maalinteossa kahdesti. Tästä hetkestä eteenpäin tuli kuitenkin raisiolaisille pelin paras kymmenminuuttinen. Vaikka enimmäkseen mentiin päästä päähän, niin Salamanders teki seuraavat neljä maalia hyvällä prosentilla. Ensin onnistui Petteri kahdesti saman vaihdon aikana. Molemmat maalit olivat lähes samanlaisia ja samasta paikasta. Jone löysi kulmasta keskellä olevan Petterin joka ensimmäisen maalin pisti suoraan syötöstä ja toisen ehti ottamaan jopa haltuun ja sihtaamaan pallon yläkulmaan. Näin tilanne jo 5-5.
Kuutisen minuuttia ja päivän tehomies Tammi (2+4) iski toisen maalinsa vastustajan virheen seurauksena. Ja vain hetkeä myöhemmin näytti jo siltä, että tähän peli ratkeaa. Jani ja Arto pääsivät kahdella yhtä vastaan hyökkäykseen, joka päättyi kun päättyikin maaliin Arton runnottua Janin hieman korkeasta syötöstä huolimatta.

Kolmanteen erään lähdettiin kahden maalin johtoasemasta. Olo ei kuitenkaan ollut turvallinen, sillä paikkoja vastustajallakin oli ollut ihan riittämiin. Ratkaisun makua alkoi olla, kun Mikko tööttäsi päivän toisen maalinsa (kenenkäs muun kuin Jonen syötöstä) ja vei raisiolaiset jo 8-5 johtoon. Tästä kuitenkin tuli joukkueelle pieni taantuma, sillä enää ei oikein onnistunut mikään. Vaikka liskoille paikkojakin tuli (mm. kankikentällisen jokaisella pelaajalla ainakin kerran loistava tilaisuus tehdä selvä maali), niin neljä minuuttia ennen pelin loppua tuli kuitenkin kavennus jo 8-6:een. Ajassa 44.21 kaarinalaispojat pistivät pelin vielä tiukaksi kaventamalla jo 8-7:ään, mutta kaiken onneksi siihen se jäi. Lopputulos olisi voinut olla Salamandersille jotain 12-3, jos edes suurin osa pelaajista olisi pelannut omalla tasollaan. Nyt joka osa-alue oli aika lailla hakusessa. Suurimpina onnistujina kuitenkin voidaan mainita tietyti Jone pisteidensä ansiosta, sekä puolustuksessa debytoinut ja erittäin varmasti pelannut Tepposen Juho, sekä aina varma Sinervon Tero. Näille kolmelle voidaan antaa arvosanaksi 8- ja muille haarukka sitten 4-7 väliin…

No joka tapauksessa voitto kun voitto ja kaksi pistettä. Nämä kaksi pistettä takaavat sen, että viimeisellä kierroksella on vielä Salamandersilla pelissä panosta. Tai sanotaanko, että eihän siellä mitään varsinaista panosta ole, mutta peli Eligereä vastaan saattaa ratkaista sen kumpi joukkueista on lohkon viimeinen. Jos Salamanders voittaisi tämän peli, niin olisi mahdollista, että II-joukkue olisi toisen kerran divariurallaan jollain muulla sijalla kuin viimeisenä. Edellinen kerta oli II-joukkueen ensimmäisen divarikauden jälkeen 04-05.

Pelin tehomiehinä häärivät ykköskentän Tammi (2+4), Saukkio (2+0) ja Aalto (2+0), sekä kankikentällisen Lehtonen (1+1) ja Vehkomäki (1+1).

 
Salamanders II – Pyövelit 0 - 12 (9-0,0-3)
 
Paska peli, paskat kaverit!
Ehkä historian huonoin salamanderspeli kautta aikain millään joukkueellamme missään sarjassa. Selväähän oli miten tässä pelissä tulee käymään, mutta että näin huonolla tatsilla. Ensimmäisen erän aikana ei yhtään kontrolloitua hyökkäystä vastustajan päähän. Pari harppuunayritystä, joista taidettiin saada yksi vetokin kohti maalia. Ensimmäisen erän saldo siis 0-9 ja pallonhallinta prosentteina jotain 95-5 pyöveleille. Toinen erä ei sen parempi ollut, mutta hyökkäyksiä taidettiin jo saada kolme ja vetoja kohti maalia kaksi tuonkin puolen erän aikana. Lähimpänä maalintekoa oli varmaan Lehtonen joka puolittaisella läpiajolla pääsi yrittämään maalia, mutta pallo liukui 10 senttiä ohi takatolpan.
Pöytäkirjaan ei raisiolaispuolelta saatu minkäänlaista merkintää, vaikka mm Pekka kovin sitä jäähyn muodossa taisi yrittääkin. Tällä kertaa puheet eivät tuomareihin tehonneet.

Maalissa pelannut Jone joka muutaman hyvän kopin kuitenkin saalisti, oli täysin voimaton lähes kaikille maaleille. Pallo liikkui vinhaa vauhtia kun Nikita Fouganthine karkumatkallaan ja ennen kuin kukaan liskoista ehti nähdä, oli pallo jo taas pömpelissä. Pyöritys oli kuin karusellissä ikään, eli sen verran rajua että moni tunsi olonsa pelin jälkeen huonovointiseksi ja lähti kotiin peiton alle. Tiedossa ei ole vielä löysikö Pekka edes ulos hallista…

 
7.3.2009 FBC Parainen – Salamanders II 7 - 3 (3-0,1-2,3-1)
 
Ponneton peli. Kentällä nähtiin harvinaisen laiska liskolauma. Ensimmäinen erä oli täysin paraislaisten hallintaa. Kumpikaan kentällinen ei saanut vietyä hyökkäyksiä kunnolla loppuun, vaan puolenkentän jälkeen tuli yleensä pallon menetys ja siitä vastahyökkäyksestä vaarallinen tilanne omaan päätyyn. Ensimmäinen maali syntyi ajassa 1.08 ja kun seitsemän minuuttia oli kulunut, oli tilanne jo 3-0.

Toinen erä oli joukkueelta hitusen parempi, muttei sitäkään hyväksi voi missään nimessä kutsua. Muutoksia tähän erään tehtiin niin, että Markku tuli puolustuksesta hyökkäykseen ja Lehtonen puolustukseen. Vaikka Parainen teki erän ensimmäisen maalin tässä eerässä 9 minuutin kohdalla, niin raisiolaiset onnistuivat voittamaan tämän erän tehden kaksi maalia. Ensimmäinen tuli Jonen lavasta ja Petterin oivallisesta syötöstä. Toinen maali taasen oli salamandersdebytantti Juho Tepposen rankkarinäytteestä. Tilannetta edelsi Juhon selkeä läpiajoon pääsy, jossa häntä rikottiin rankkarin arvoisesti. Hallitusti pallo kainalosta sisään ja peli sai vielä hetkeksi uuden ilmeen, kun tappiolla oltiin enää kahden maalin verran.

Kolmatta erääkin ehdittiin pelata peräti viisi minuuttia, ennen kuin seuraava maali merkittiin pöytäkirjaan. Salamanders oli juuri saanut pelattua Jonen ottaman 2 minuutin jäähyn pois, kun omissa kolisi. Ja vain 20 sekuntia tästä ehti kulua kun kolisi jälleen. Näin FBC Parainen siirtyi jo 6-2 johtoon ja samalla katkaisi liskolauman selkärangan. Sillä tästä vain kymmenisen sekuntia, niin Jone puhui itsensä jäähypenkille jälleen kerran ja mitä ilmeisimmin syynä avautumiseen oli tuomareiden puusilmäisyys jo edellisestä jäähystä johtuen. Paraislaiset eivät onnistuneet ylivoimalla, vaan jäähyn loputtua Jone itse kävi tekemässä paraislaispelaajan harhasyötön avustamana kavennusmaalin 6-3. Aikaa oli vielä jäljellä melkein 7 minuuttia, joten pientä toiveenkipinää vaihtopenkillä jälleen hetken eli, kunnes… ajassa 40.27 FBC Parainen teki seitsemännen maalinsa ja samalla pelin viimeisen. Lopputulos 7-3 ei todellakaan ollut sitä mitä lähdettiin hakemaan tästä pelistä. Laiska, ponneton ja huonotuurinen kuuvavat hyvin tässä pelissä joukkuettamme. Valopilkkujakin pelin aikana toki oli, kuten Pekan tsemppi ja yritteliäisyys, Jonen pari maalia, Juhon rankkari, mutta muuten puskettiin kovin paljon puolessa kentässä vastustajan syliin ja omassa päässä kohellettiin ihan riittämiin.

 
21.2.2009 Ponteva – Salamanders II 12 - 4 (3-2,6-2,3-0)
 
Arton raportti pelistä. Surullinen peli…
Pisteiden teossa onnistuivat Markku, Jone ja Petteri kahdesti.

 
Salamanders II – Yrmyt 7-7 (3-3,2-2,2-2)
 
Toiseen peliin lähdettiin vielä pienemmällä kokoonpanolla ja jalat jo valmiiksi hapoilla.
Jesse maaliin, viisi hyökkääjää ja kolme pakkia oli pelin kokoonpano.
Heti alusta oli selvää, että Yrmyjä vastaan on mahdollisuus pärjätä jos saadaan vanhojen herrojen koneistot alusta asti jylläämään ja pystytään kokemuksen voimalla kääntämään ottelu eduksemme näitä vikkeliä ja teknisiä nuoria herroja vastaan.
Peliä oli pelattu 1.03, kun Pekka vapautti nerokkaasti Lehtosen läpiajoon, joka ranteella kiskaisi pallon takaylänurkkaan. Tässä vaiheessa läpiajon poikasiin oli ollut jo kolme hyvää mahdollisuutta vaikka peliä oli pelattu vasta minuutti. Joten selvää oli, että ylhäältä karvaamaan lähtenyt Yrmyt oli ohitettavissa nopeilla suunnanmuutoksilla ja nopeilla hyökkäyksillä. Varaa ei olisi ollut jäädä hieromaan palloa kauaksi aikaa omaan päätyyn, joka koitui useimman vastustajan maalien kohtaloksi.
Nelisen minuuttia oli pelattu kun Yrmyt onnistuivat juuri tällaisen oman pään koomauksen johdosta tekemään 1-1 tasoitusmaalin. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut odotella kun jälleen Pekan mainiosta syötöstä sai Lehtonen nautiskella maalin kulmalla ja pistää pallon sisään. Tosin seuraavassa vaihdossa jälleen oman pään koomailun takia Yrmyt pääsivät iskemään tasoituksen 2-2:een. Salamanders meni kuitenkin vielä kerran johtoon, kun tällä kertaa Saarisen Jarin komeasta syötöstä toiseen laitaan vapaana olleelle Lehtoselle joka paukautti takayläkulmaan tehden jo pelin kolmannen maalinsa.
Neljä sekuntia ennen erän päätöstä pääsi yrmypoijjaat kuitenkin vielä tasoittamaan pelin, kun omasta päästä ei vain saatu palloa tarpeeksi kauas purettua.

Toiseen erään väsyneet raisiolaisjalat kuitenkin lähtivät itseluottamusta täynnä ja ennen kaikkea hyvällä asenteella. Periksi ei annettu, vaikka taju lähtisi. Turkulaiset onnistuivat kahdesti toisen erän ensimmäisellä puoliskolla tekemään maalin, joista jälkimmäinen ylivoimalla. Salamanders ei kuitenkaan luovuttanut, vaan päätä pystyyn ja kohti uusia maalintekotilanteita. Ja niitähän tuli. Ensin Lehtosen syötöstä jo useampaan kertaan lähellä maalintekoa ollut Nurmelan Sami onnistui suoraan syötöstä laukomaan takayläbörsään sellaisella voimalla, että maaliverkon naruihin paloi varmasti jäljet. Ja aikansa tahkottuaan raisiolaiset onnistuivat tasoittamaan pelin 5-5:een maalinedustalle ilmestyneen Koivukankaan maalilla. Syöttäjänä tähän oli Lehtonen.

Kolmanteen erään lähti entistä väsyneempi liskolauma. Silti raisiolaiset onnistuivat puristamaan erän alkuun ylivoimalla johtomaalin pitkästä aikaa. Sinervon oiva syöttö tavoitti Pekan joka täräytti pallon maaliputken alapuolelta sisään. Pekka oli jo tämän pelin toinen liskopelaaja joka avasi kauden maalitilinsä Nurmelan Samin ohella.
Johtamisen iloa ei kuitenkaan saatu kauaa nauttia taaskaan, kun yrmyjengi aivan vapaasti pääsi myllyttämään raisiolaispäätyä alivoimalla ja tehden tasoitusmaalin 6-6:een.
Smanderspelaajat eivät vain yksinkertaisesti enää jaksaneet painaa täysillä joka vaihtoa. Tämä tilanne kuitenkin otettiin aivan liian lepsusti.
Eikä tästä ehtinyt kulua taaskaan kuin minuutti, niin verkot heiluivat. Tällä kertaa Yrmyt siirtyivät maalin johtoon. Tässä vaiheessa peliä Salamandersin hyökkäykset eivät enää olleet kovinkaan nopeatempoisia, mutta yritystä niissä piisasi. Yrmyt pääsivät toistuvasti helpohkosti raisiolaisalueelle, mutta vedot joko menivät ohi, uhrautuvan puolustajan jalkoihin tai sitten Jesse torjui ne. Jesse pelasi maalilla loistopelin, eikä varmaankaan yhtään maalia mennyt Jessen piikkiin, vaan enemminkin viisikkopuolustus oli jälleen se joka tökki. Jesse tuli myös olemaan yksi todella iso ratkaiseva osa siihen, että piste tästäkin väsyneestä saatiin metsästettyä. Ensinnäkin upeiden pelastusten ansiosta, joita Jesse koko pelin ja varsinkin viimeisten 6-7 minuutin aikana teki, että siitä hyvästä kun Jessen todella mainio avaussyöttö (oli jo onnistua pariin otteeseen aikaisemminkin) tavoitti Lehtosen kärjestä, joka makaronijaloillaan pääsi vielä läpiajoon ja laukoi pallon maalivahdin alta helposti maaliin. Tästä eteenpäin Yrmyt pitivät palloa varmaankin 80% ajasta, mutta reikäpalloa ei vain onneksi saatu sisään. Raisiolaisten väsymystä kuvaa tilanne 3 minuuttia ennen pelin päätöstä kun Yrmyt saivat käännettyä pelin omalla puolustusalueellaan ja pääsivät hyökkäämään neljällä yhtä vastaan. Salamandersin nuo neljä ylhäällä ollutta pelaajaa tulivat alas sellaista vauhtia, että 70 vuotiaat sunnuntaihölkkääjätkin olisivat menneet ohi (allekirjoittanut itse kuuluu tähän tyhmään. Siis ei 70 vuotias, vaan yksi näistä neljästä). Tilanteen kuitenkin hoitivat rautaisella ammattitaidolla ensin Pekka ja apunaan Jesse.

Lopputulos 7-7 pitää olla tyytyväinen, vaikkei pelin taso todellakaan huimannut kummallakaan. Piste tuli taas saalistettua, mutta parempia pelejä on tällä kaudella pelattu useita, vaikka ollaan hävitty. Tosin JÄLLEEN pitää muistuttaa, että sikäli tämä peli oli muita parempi, kun sitä kuuluisaa romahdusta jossain vaiheessa peliä ei tullutkaan. Loppuun asti jokainen jaksoi painaa, vaikka varmasti joillain oli tajunta jo hämärän rajamailla. Miten on muiden joukkueiden pelit tänään sujuneet, niin sitä en tiedä, mutta tällaisella peliesityksellä on vielä mahdollisuuksia metsästää useampikin piste tällä kaudella ja ehkä tavoitella sarjapaikan parempaa sijoitustakin.

 
7.2.2009 SBS Wirmo – Salamanders II 9-2 (1-1,5-1,3-0)
 
Aamupäivän ensimmäiseen peliin lähdettiin erikoisella kokoonpanolla. Ykköskentällinen puuttui kokonaisuudessaan, maalivahtimme Jesse pistettiin kenttäpelaajaksi ja tolppien väliin salamanderstulikasteensa tässä pelissä saanut Jussi Hannuksela. Jussi tuli loppukaudeksi hakemaan pelituntumaa kakkosesta, vaikka täyttäisi vuoren varmasti paikkansa myös ykkösessä. Vaikka loppulukemat tässäkin pelissä revähtivät näinkin suuriksi, voidaan Jussi lukea ehkäpä pelin ainoaksi valopilkuksi. Ilman Jussin torjuntoja peli olisi varmaan jo puhallettu poikki 12 maalin eroon kolmannen erän aikana viimeistään.
Peliin saatiin siis kaksi kentällistä hyökkääjiä ja kolme puolustajaa Jessen tultua kenttäpelaajaksi. Tosin ensimmäistä erää pelattiin jo varmaan kymmenennelle peliminuutille asti kunnes auton ojasta vetopuuhien takia myöhästynyt Pekkakin saatiin mukaan geimeihin.

Itse peli lähti kuitenkin kohtuullisesti käyntiin ja lähes joka vaihdossa päästiin ainakin yhdelle maalintekopaikallekkin, mutta ensimmäisen kerran verkko kuitenkin heilahti vastustajan toimesta ajassa 10.26. Vastustaja loi muutenkin enemmän ja parempia paikkoja ensimmäisen erän aikana, mutta Jussi maalissa oli mies paikallaan. Erän viimeisellä minuutilla Salamanders sai kuitenkin väännettyä itsensä tasoihin ylivoimalla. Keskisektorilta löytyi vapaana Markku jonka Lehtosen syöttö tavoitti ja Markkuhan paukautti pallon vastustamattomasti ohi mynämäkeläismaalivahdin.

Toinen erä oli pelin reilusti huonoin. Ensimmäiseen8 minuuttiin ei juuri paikoille päästy osasyynä varmaankin heti alussa tullut jäähy, joka sekoitti raisiolaisten pakan aivan täysin. Wirmo sai kuitenkin vasta ensimmäisen maalinsa kun toista erää oli pelattu 7 minuuttia. Tosin tästä puolitoista minuuttia ja verkko heilui jälleen. Tästä minuutti ja taas sai Jussi kaivaa palloa selkänsä takaa. 4-1 tilanteessa Salamanders otti aikalisän ja sumpli taktiikkansa uudelleen. Hetkellisesti tuo auttoi, sillä heti seuraavassa vaihdossa tutkapari-75 pisti pallon verkon perukoille ja kavensi tilanteen 4-2:een. Lehtosen syöttö kulmasta maalin edustalle löysi Arton joka ohjasi hallitusti pallon maaliin. Tämä ei kuitenkaan juuri lohduttanut kauaa, sillä muutama seuraavassa vaihdossa Wirmo iski kahdesti minuutin sisään. Tilanne oli siis 6-2 ja käytännössä nyt peli oli pelattu.

Kolmannessa erässä väsyneet liskot eivät saaneet juurikaan mitään aikaiseksi. Vaikkakin tolppia kolisuteltiin ainakin kahdesti, sekä Lehtosen, että Sinervon toimesta, niin sisään palloa ei saatu. Vastustaja juoksi väsyneiden raisiolaisten ohi ja teki vielä kolme maalia kolmanteen erään ja loppulukemiksi 9-2.
Umpisurkean pelin ainut ”tähti” oli Jussi maalissa joka pelasti monet tilanteet.

 
Salamanders II – FBC Turku III 7-3 (0-0, 2-1, 5-1)
 
Kerrankin raportin voi aloittaa eri mielin ja tavoin kirjoittamaan kuin yleensä (viimeiset 3 vuotta). Tällä kertaa voidaan sanoa, että ehkä jäi jopa jotain kerrottavaa jälkipolvillekin.
Lähes kolme vuotta, eli tarkalleen 1050 päivää ehti kulua Salamandersin kakkostiimin edellisestä divarin pelin voitosta. Joskushan sen voiton oli tultavakin, mutta se, että voitto saatiin kuitenkin ihan pelaamalla ja kaiken lisäksi kokonaisvaltaisesti hyvällä pelillä oli ehkä pieni ylläri.

Ennen peliä oli kentän laidalla flunssaista, unista ja tietenkin vaivaista porukkaa valmistautumassa FBC Turun kolmosporukkaa vastaan. Keväällä käkeen tuli samaiselta porukalta 6-2 ja edellispelien tulosten perusteella olisi voinut odottaa, että tässä saattaa käydä vieläkin huonommin. Toista oli tulevan. Arto jo ennen peliä mietteissään ennakoiden varoitteli, että kun vanhat lämpenee, niin silloin ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Peli alkoi mainiosti raisiolaisten kannalta sikäli, että heti kaksi-kolme ensimmäistä vaihtoa saatiin käytännössä painetta pelkästään turkulaisten päätyyn. FBC:n hyökkäykset tyrehtyivät joko puoleen kenttään tai sitten pakit hoitivat hommansa ansiokkaasti. Ensimmäinen erä oli täyttä liskojen hallintaa, sillä Jesselle torjuntoja ekassa erässä kertyi vain noin 2-3 kpl. Vastustajan mv taasen oli täystyöllistetty ja joutui useasti venymään ja jopa muutaman läpiajon otti mallikkaasti kiinni. Ensimmäisessä erässä nähtiin myös rangaistuslaukaus, kun Artoa rikottiin selkeässä maalintekotilanteessa. Jone pistettiin yrittämään avausmaalin tekoa rankkarista, mutta epäonnistuen siinä. Viime sunnuntain harjoituspelissä hyvin onnistunut rankkari ei enää mennyt aivan samalla tavalla, sillä pallo karkasi juuri ratkaisevalla hetkellä lavasta mennen ohi maalin.
Vaikka ensimmäinen erä siis oli liskojen hallintaa, niin varmasti jokainen mies tiesi ettei se kerro yhtikäs mitään pelin lopullisesta luonteesta. Myös aikaisemmin on pelejä hallittu alussa, mutta sitten kaaduttu kolmannessa erässä viimeistään saappaat jalassa. Mutta nytpä miehillä oli jalassa kaikilla urheilukengät…

Toinen erä alkoi ensin heikosti, kun vastustaja pääsi yllättämään Jessen ensimmäistä kertaa. Salamanders ei kuitenkaan masentunut tästä vaan sai vain lisää virtaa töppösiin.
Reilun minuutin päästä jo verkko toisessa päässä pöilisikin ja pölisyttäjänä ”kanuuna” Saukkio Jonen mainiosta esityöstä. Erä eteni edelleen liskojen hienoisessa, mutta varmassa hallinnassa ja voitaisiin sanoa, että paikkoja Salamandersille sateli kyllä jatkuvalla syötöllä molemmille hyökkäyskentällisille, mutta viimeistelyn kanssa oli niin ja näin. Aivan erän viime hetkillä reilu minuutti ennen summerin soimista Salamandersille koitti jo viides kerta yrittää ylivoimaa. Aikaisemmat eivät olleet tuottaneet tulosta, vaikka kerran päästiin jo koittamaan 5-3 vastaankin. Tällä kertaa kuviot kuitenkin toimivat ja kunnian ylivoimamaalin viimeistelyyn sai Jan Koivukangas joka napautti pallon Sinervon Teron syötöstä maaliin.

Kolmanteen erään lähdettiin pelaamaan edelleen omaa peliä ja samalla tavalla kuin kaksi ensimmäistäkin. Ei lähdetty siis höntyilemään, pakittelemaan tai liikoja suunnittelemaan 2-1 voiton varmistamiseksi. Pelihän oli kuitenkin toiminut aivan loistavasti tähän asti, eikä vikaa ollut käytännössä missään muussa kuin viimeistelyssä. Kolmannessa erässä tuli muuttumaan sekin.
Heti ensimmäisessä vaihdossa tapahtui paljon. Käännekohtana voidaan pitää sitä, kun Tero selkeästi seisoi oman maalin maalialueella ja siinä jalallaan torjuen esti vastustajan maalin synnyn. Ja tätä tuomari ei koskaan huomannut, eikä näin ollen siihen kuuluvaa rangaistuslaukausta puhaltanut. Hetken kuluttua kuitenkin toisessa päässä kolisi. Liekeissä ollut ykköskenttä pisti pari pikaista maalia vieden raisiolaistiimin 4-1 johtoon. Ensin Petterin siirto Mikolle joka lämmäsi pallon vastustamattomasti verkon perukoille. Puolisen minuuttia tästä ja vuorossa oli Jone, joka tällä kertaa Mikon ollessa syöttäjänä vei joukkueen jo kolmen maalin johtoon. Mikään ei ole kuitenkaan niin varmaa kuin epävarmuus. Seuraavat kahdeksan minuuttia pelattiin vuoroin molemmissa päissä. FBC:kin sain muutaman mainion tekopaikan, mutta vaikka Jesse oli maalilla ollut suht kylmänä koko pelin, niin upeilla pelastuksilla antoi lisää uskoa joukkueelle mahdollisesta voitosta. 40.31 näytti pelikello, kun FBC III onnistui kaventamaan pelin 4-2:een. Joillain varmasti kävi tässä vaiheessa mielessä, että tästäkö se taas alkaa. Tosin kauaa ei tätä tarvinnut murehtia. Kakkoskentällinen pisti 10 sekuntia myöhemmin pallon maaliin vieden liskot jälleen kolmen maalin johtoon numeroihin 5-2. Lehtonen syötti kulmasta maalinedustalle itsensä parkkeeranneen Arton, joka räväytti kuulan sisään.
Tähän taisi käytännössä katketa FBC:n selkäranka, vaikka se vielä pääsi koittamaan ilman maalivahtia kuudella neljää vastaan Pekan istuessa 2 minuutin rangaistustaan. Muutamaan kertaan oli jo pallo mennä tyhjään maaliin ykköskentän siellä hääriessä, mutta kakkoskenttä lopullisesti katkaisi FBC:n toiveet edes tasurista. Lehtonen pisti pallon tyhjiin ja tilanteeksi 6-2 ja peliaikaa oli jäljellä enää vain 23 sekuntia. 15 sekuntia myöhemmin FBC sai puristettua kuitenkin vielä yhden maalin ja kavennettua jälleen kolmen maalin päähän itsensä. Lehtonen kuitenkin kaunisteli numeroita vielä sekunnin ennen päätöstä loppulukemiksi 7-3 ja tähän maaliin syötön antoi Tero.

Kaiken kaikkiaan siis erittäin mainio peli kakkoselta ja ylistyssanoja voisi tähän loppuun lykätä niin paljon kun koneessa mustetta riittää, mutta siinä tuskin mitään järkeä ole. Totuus on kuitenkin se, että tämä peli saattoi olla Salamandersin kakkosjoukkueen paras peli lähes neljään vuoteen. Vaikkei se nyt ihan täydellinen vieläkään ollut ja ehkä myös vastustajan ongelmat olivat erittäin suuri osa tähän voittoon. Olkoonkin vaikka niin, niin silti paketti pysyi kerrankin kasassa, eikä tullut pelissä mitään mustia hetkiä ja muutenkin ylilyönnit puuttuivat kokonaan. Puolustus tuki hyökkäystä ja hyökkäys puolustusta mallikkaasti. Pisteenä iin päällä oli Jesse maalissa joka pelasi erittäin hyvän pelin, vaikka vaikea alku ilman torjuntoja olikin.
Teidän ikäväksenne (ja minun onnekseni) voin kaikille ilmoittaa täten siwan pussijuoksun peruuntuneen tältä kaudelta. Kiitos siitä kakkosen äijille, sekä myös FBC Turku III.lle.

 
10.1.2009 Eligere – Salamanders II 16-4 (7-2,5-2,4-0)
 
Päivän toiseen peliin Team Polvivammaset saivat yhden polvivammaisen lisää kentälle Lehtosen päästessä mukaan. Toinen holkkipolvi Saarinen taasen joutui tämän pelin jättämään väliin. Kolmas polvennilkuttaja Pekka Sjöblom pystyi aseella uhaten jatkamaan vielä toisen pelin, jotta kato ei kävisi liian kovaksi. Muut polvivammaiset olivat joko katsomassa tai kotona parantelemassa polviaan.
No se polviuutisista tällä kertaa…

Peli alkoi todella ”loistavasti” kun vajaan seitsemän minuutin kohdalla tilanne näytti vastustajalle jo 6-0. Heti tämän jälkeen Salamanders kuitenkin ryhdistäytyi sen verran, että paiskasi läpiajosta Lehtosen johdolla yhden maalin ja Saukkion lämärillä toisen. Tosin vastustaja teki myös tuossa välissä yhden, joten tilanne oli ensiimäisen erän jälkeen 7-2.

Toisessa erässä Eligere meni menojaan jo 11-2 tilanteeseen, kunnes taas liskoleirissä tapahtui jotain. Arto Vehkomäki päätti pistää pari byyriä tähän väliin, jotta vastustajat eivät ihan niin helpolla pääsisikään. Toisen erän lukemat kuitenkin 12-4.

Kolmas erä oli enää pelkkää surffailua. Smanterien jalat painoivat ja monella oli varmsti jo mielessään kylmä olut tai vastaava, sillä loput maalit lähes annettiin kun ei jaksettu enää taistella. Ihan ymmärrettävää toisaalta näin pienellä ja huonokuntoisella porukalla. Viidessä minuutissa peli oli kokonaan ohi ja loppulukemat surkeat 16-4.

Kauden toiseksi huonoin peli!

 
10.1.2009 Salamanders II – SekTa 1-13 (0-2,0-5,1-6)
 
Raporttia hyvin lyhykäisyydessään.
Hyvin sairas ja muutenkin vajaalukuinen liskolauma oli jälleen kerran aivan selkärangatonta sorttia. Kolmella vaihtomiehellä ensimmäiseen peliin lähtenyt Salamanders joutui tyytymään Markku Taalikan maalivahtitaitoihin Jessen ollessa töissä ja Jonen kulkiessa kyynärsauvojen varassa. Mitenkään Markun maalivahdintaitoja väheksyen vaikutti jo pelkkä asetelma onnettomalta, kun joutuu yhden joukkueen pirteimmistä pelaajista pistämään maalivahdiksi. Myös se, että Markun viimeisestä kerrasta tolppien välissä taitaa olla jo kohta vuosi aikaa, ei voi olla näkymättä.

Itse pelissä ei jäänyt taaskaan jälkipolville paljoa jäänyt kerrottavaa. Vaikkakin ensimmäinen maali tuli vasta kun peliä oli pelattu reilut kuusi minuuttia (vrt.Eligere-Salamanders II peli), niin myöskään se ei voinut olla näkymättä pelissä pidemmän päälle, että kentältä puuttui mm. pistepörssin ykkönen, kolmonen, nelonen ja kuutonen. Myös pakkiosastolta puuttui pari vahvaa tekijää ja pelin aikana yhdeltä hajosi jälleen yksi polvi.

Kahden erän jälkeen tilanne oli jo 7-0. Kolmannen erän valopilkkuna mainittakoon kauden debyyttinsä pelannut Jari Saarinen, joka purjehti läpi kentän tehden pelin ainokaisen maalin. Kuitenkin aivan pelin viimeisellä minuutilla tarkalleen ottaen 43 sekuntia ennen loppusummeria ylivoimainen SekTa onnistui kuin onnistuikin tekemään tarvittavan 12 maalin eron ja pistämään pelin poikki etuajassa.
Kauden ehkä surkein peli!

 
Sheriffs III – Salamanders II 12-6 (5-1,5-1,2-4)
 
Taaskaan ei jäänyt jälkipolville tästä pelistä hirveästi positiivista kerrottavaa. Uninen liskoryhmä laahusteli sunnuntaiaamupalloilua kaksi ensimmäistä erää ja tunnelma oli kuin ruotsalaisessa saunassa. Eli aftonbladetin kanssa alalauteilla hiljakseen odotellaan että josko svensson heittää desin vettä kiukaalle…

Vaikka Salamandersin mursulaumalla sateli paikkoja tasaisin väliajoin, niin niitä ei vain osattu käyttää hyödyksi. Omassa päässä ei toiminut maalivahtipeli, ei viisikkopuolustus, eikä mikään. Hyökkäyksiin lähdettiin kerrankin hyvin liikkelle, mutta viimeistely oli mitä oli. Kaikki vedot joko ohi, yli tai maalivahdin rintapanssariin. Ensimmäinen seriffien maali tuli ajassa 2.44. Toisen maalin syntyaika olio 6.36 ja seuraavan kahden minuutin aikana tuli pari lisää. Viides vastustajan byyri tuli 12.57. Lohtua ensimmäisen erän loppuun tuli kun Tuomaalan syöttö löysi Jouni Tammen, joka pisti pallon kaarinalaismaalivahdin taakse.

Toinen erä ei juurikaan sujunut sen paremmin. Neljän ensimmäisen minuutin aikana vastustaja onnistui kolmesti maalinteossa. Ja kontolleen voi näistä ottaa kukin osa-alue. Ja yksi taisi lipsahtaa raisiolaisten vaihtovirheen seurauksenakin. Kakkosjoukkueen ykköskentällinen painoi kuitenkin jälleen pari maalia lohdukkeeksi. Tekijöinä Saukkion Mikko ja Koivukankaan Jan. Syöttäjinä molemmissa maaleissa Jone. Erän loppuun kuitenkin koomailtiin taas sen verran, että vastustaja rykäisi vielä yhden maalin sekunnin ennen erän päätöstä.

Kolmas erä oli hieman erilainen luonteeltaan. Viimeistely alkoi jo hieman toimimaan ja muutenkin yritystä piisasi, vaikka peli oli käytännössä jo menetetty. Tosin vastustaja varmaan jo hieman jarruttelikin, mutta liskot jaksoivat vielä vääntää ja painaa. Kolmesti saatiin vielä verkko heilumaan ja vieläpä ihan näyttävilläkin suorituksilla. Maalintekijöinä jälleen Jone kahdesti ja Jani Lehtonen yhdesti. Jonen maaleihin syöttäjiksi merkittiin Sinervo Tero ja Varjonen Sami. Janin maalin syöttäjänä oli hienosti tilanteen vaparista oivaltanut Sami Tuomaala. Vastustaja kuitenkin teki erässä myös pari maalia, joten päästettyjen saldoksi kohosi lukema 12 ja tehtyjähän oli vain 6.
Jesse ei tällä kertaa aivan terävimmillään maalissa ollut, mutta totta puhuen eipä ollut koko muukaan joukkue ainakaan kahden ensimmäisen erän aikana. Tätä menoa jää kauden tavoite, eli voitto pian saamatta.

Koko pelin voi kiteyttää Varjosen Miikka-pojan kesken pelin tokaisemaan lakoniseen lausahdukseen: ”no ei tosta pelistä kyl tule yhtään mitään” .

 
Pyövelit – Salamanders II 15-3 (10-1,5-2)
 
Illan toinen vastustaja oli hurjaksi tiedetty Pyövelit. Ennen peliä jo tiedettiin pelin lopputulos, tai oikeastaan se miten tässä tulee käymään, joten varmastikaan kukaan ei ihmeitä odotellut, eikä suurempia kuvitelmia mistään pisteistä lähtenyt tavoittelemaan (paitsi ilmeisesti yksi salamandersluuseri). Pyöveleiden maalisuhde oli sitä luokkaa, että pelin katkaisu oli odotettavissa viimeistään toisessa erässä. Tavoitteena pelissä oli tehdä ainakin yksi maali ja päästä mahdollisimman pitkälle toista erää. Nämä tavoitteet täyttyivät hienosti varsinkin kun katso Salamandersin pelaajamäärää. Syystä tai toisesta paikalle vaivautui (lue uskaltautui) vain 5+mv+ luuseri. Luuseriamme lukuun ottamatta kaikilla oli hyvä yritys heti alusta alkaen ja vaikka vastustajaa kunnioitettiin parempana, niin mitään nöyristelemään ei lähdetty. Pyövelit avasi maalitilin ”vasta” toisella peliminuutilla. Pelin pirtein lisko oli kuitenkin sitä mieltä, että vastustajaa ei saa helpolla päästää ja niinpä Markku Taalikka sivalsi ensimmäisen maalinsa jo kaksikymmentä sekuntia pyöveleiden avausmaalia myöhemmin.

Tosin tämän jälkeen alkoi aikamoinen myllytys, kun pyövelit totesivat, että raisiolaisryhmä ei aivan niin helpolla luovuttanutkaan. Pyövelit kiskaisivat hetkessä taululle 10-1 lukemat. Salamanders sai aikaan käytännössä vain harppuunahyökkäyksiä, mutta niistäkin muutamia hyviä paikkoja saatiin aikaiseksi.
Luojan kiitos luuserimme lähti pois koko pelistä ensimmäisen erän löysäilynsä jälkeen ja näin joukkueen henki oli heti vähintään 80% parempi. Toinen erä alkoi hienosti, kun kukas muu kujin Markku Taalikka karkasi läpiajoon Tuomaalan Samin oivallisesta syötöstä, eikä Markku erehtynyt. Jälleen oli Pyöveleiden aika ryhdistäytyä. Pyövelit kuittasivat maalin nopeasti vain 20 sekunnin kuluttua ja uudestaan siitä 20 sekunnin kulutta, mutta Sitten jälleen iski liskot. Arto Vehkomäki iski raisiolaisten kolmannen maalin Tero Sinervon syötöstä ja Pyövelit olivat ihmeissään. Enne tätä turnausta pyöveleiden päästettyjen maalien keskiarvo oli 1, ja nyt jumbojoukkue oli tehnyt jo kolme.

Väsyneet raisiolaiset eivät jaksaneet enää kauaa pyristellä sillä turkulaistiimi iski kakis maalia tähän aivan putkeen ja näin peli oli enää yhtä vajaa katkaisua. Tässä tuli kuitenkin suvantokohta ja reilusti pelin pisin hetki ilman maaleja, sillä peräti seitsemän ja puoli minuuttia saatiin pelata, ennen kuin Hämeenkadun Pyövelit saivat iskettyä tarvittavan kahdennentoista maalin eron ja lopputilanteeksi näin 15-3. Loppuaika tuolloin oli 28.53.

Vaikka vaihtomiehiä oli käytännössä koko pelin tasaluku nolla, niin Sinervo Tero, Pekka Sjöblom, Arto Vehkomäki, Markku Taalikka, Sami Tuomaala ja eritoten maalissa pelannut Jesse Rantanen ansaitsevat suuren taistelijabonuksen hyvästä yrityksestä ja loppuun asti pelaamisesta. Voittoa ei vastustajalle helpolla annettu, eikä missään vaiheessa peliä kukaan (lukuun ottamatta luuseriamme) antanut periksi, vaan jaksettiin puolustaa, hyökätä ja painaa koko ajan. Pelillisestihän olimme jäljessä reippaat kymmenen askelta koko ajan ja välillä vastustaja aivan leikitteli kustannuksellamme pyörittäen koko liskopakan solmuun. Jokainen kuitenkin löysi pelin jälkeen hallista vielä ulos, hyvällä fiiliksellä näytti äijät kuitenkin tällaisen rökäletappion jälkeenkin olevan.

Vaikka salamanterit kuuluvat selkärangattomien heimoon, niin tuon käärmemaisen tempun tehnyt luuserimme joka luikerteli ensimmäisen erän jälkeen kiroillen pois hallista, ei ansaitse sitä vähääkään kunniaa mistään tässä pelissä. Vaikka jokaista peliä lähdetään aina voittamaan (jopa kakkosjoukkueessa), niin on lapsellista lähteä pelaamaan peliä sillä asenteella, että yhtään juoksuaskelta ei oteta, eikä varmasti yritetä hyökätä/puolustaa, kun vastustaja on vaan niin paljon parempi. Muutamia hyviä hyökkäysten alkuja kuihtui ensimmäisessä erässä juuri tämän takia kun luuserimme pallon saadessaan vain ruiskaisi sen johonkin. Välillä jopa läpiajoon mutta sekin vastustajalle.

 
Salamanders II – FBC Parainen 3-8 (0-2,1-4,2-2)
 
Salamanders lähti peliin kahdella kentällisellä, joka kuitenkin oli ihan kohtuuhyvä määrä siihen verrattuna mitä odotettiin tai mitä iltapeliin tulee.
Salamandersin peli oli kuitenkin jälleen kerran aika sekaisin heti alusta asti, eikä kunnon tekopaikkoihin meinattu ensimmäisessä erässä päästä millään. Lähes jokainen hyökkäys hyytyi puolenkentän jälkeen joko huonoon syöttöön tai sitten huonoon syötön vastaanottoon. Puolustuspäässä tehtiin viisikkona jälleen hirveästi virheitä, joista sitten pelin aikana vastustaja rokottikin useamman maalin muodossa.

Erän kaksi ainokaista maalia tuli vastustajan toimesta, eikä näissäkään nyt ihan täysin voi vastustajan taitomaaleilla kehua, vaan onneakin näissä oli matkass niin kuin tietysti hyvällä joukkueella pitäisi ollakkin.
Salamanders kyllä pärjäsi kohtuu hyvin jo ensimmäisen erän aikana esim kaksinkamppailuissa, mutta toisessa erässä virheiden suma oli käsittämätön. Harakirisyöttöjä vastustajille, ihmettelyä maalin edessä ja puolen kentän vetoja maaliin…

Vaikka Salamanders onnistui tekemään erän ensimmäisen maalin, niin neljä vastustajan maalia katkaisi selkärangan jo tässä vaiheessa peliä. Liskoryhmän ainokaisen maalin sivalsi Jan Koivukangas tämän kauden debyyttipelinsä pelanneen Sami Varjosen syötöstä.

Kolmannessa erässä sitten nähtiin jo hieman erilainen liskolauma. Vaikka paraisten pojat tekivät erän alussa jo pelin seitsemännen maalin, niin yritystä raisiolaisilla piisasi. Jokainen varmaan jo tiesi peli menetetyksi, mutta paikkoja kolmannessa erässä oli varmasti enemmän kuin kahdessa ensimmäisessä yhteensä. Osaksi varmaan johtui siitä, että FBC Parainen jo hieman hiljensi tahtiaan, eikä käynyt enää niin ahnaasti päälle. Sami Varjosen legendaarista sadatta divarimaalia kolkuteltiin jo tolpissa ja parissa muussakin avopaikassa, mutta vielä tällä kertaa ei ”sniper” saanut tuota juhlaosumaa tehtyä.

Erän ensimmäisen kolmanneksen mentyä Salamanders kavensi pelin 7-2 Lehtosen Janin kikkailtua itsensä läpipuolustuksen ja syöttäen Jouni Tammelle paikkaan josta ei voinut enää erehtyä. Erän loppupuoliskolla Vielä päivän pisterohmu Markku Taalikka antoi esimakua, mitä on iltapelissä tulossa. Markku sivalsi lukemat ”jo” 7-3:een Tero Sinervon saadessa syöttömerkinnän. Vielä lopun koomaus toi vastustajalle kahdeksannen maalin, mutta sillä ei sinänsä enää mitään merkitystä ollut, muuta kuin lopputulokseen.

Peli ei loppujen lopuksi aivan niin hirveä ollut, mitä numerot antavat ymmärtää, mutta kyllähän vastustaja paremmin pelasi. Hirveä tukku virheitä toi vastustajalle varmaan 3-4 maalia ja raisiolaisten epäonni toisen samanlaisen.

 
Salamanders II – Ponteva 3-6 (1-1,2-3,0-2)
 
Pelin alku oli jokseenkin hermostunutta peliä. Organisoituja hyökkäyksiä ei juurikaan Salamandersin toimesta nähty, vaan suunnanmuutospelillä lähinnä hyökkäyksiä saatiin aikaiseksi. Vastustajan kenttäpuoliskolla olisi tilaa ollut, sillä monta kertaa oli rakentumassa 3-2 tai 2-1 hyökkäyksiä, mutta pallo kun pomppi lavassa sen verran, ettei kunnon hyökkäyksiä saatu aikaiseksi. Heti pelin alkupuolella Ponteva sai muutaman mainion tekopaikan omien sähellyksestä, mutta Jesse maalissa oli onneksi hereillä heti alusta asti.
Ensimmäinen maali syntyi kuitenkin oikeaan päähän raisiolaisten kannalta, kun Rissasen Tonin veto kimposi hieman tuuri apunaan vastustajan mailasta suoraan maaliin. Reilun minuutin kuluttua turkulaistiimi sai kuitenkin jo kuitattua tekemällä tasoittavan maalin.
Näissä lukemissa myös aloitettiin toinen erä.

Toinen erä alkoi mainiosti, kun heti ensimmäisessä vaihdossa Arto löysi keskeltä Petterin, joka sai vedettyä pallon vastustamattomasti ohi turkulaismaalivahdin. Molemmissa päissä käytiin aika tasaista vääntöä, mutta enimmäkseen palloa piti edelleen Ponteva. Salamandersin hyökkäykset useimmiten jumiutuivat puolen kentän jälkeen huonoon syöttöön tai huonoon syötön vastaanottoon. Seuraava maali tulikin Pontevalle ajassa 18.43. Salamanders ei kuitenkaan tästä masentunut, vaan painetta yritettiin saada lisää vastustajan puolelle. Toisen erän puolivälissä teki liskoryhmä varmasti kauden tähän mennessä hienoimman maalin. Maalin tekoon olisi voitu antaa vaikka 5 syöttöpistettä, sillä jokainen kentällä olija osallistui pallon kulkuun kohti maalia. Tilanne lähti oman maalin takaa Markulta, josta muutamalla syötöllä päästiin yli puolen kentän. Yhden-kahden kosketuksen syötöillä edennyt tilanne päättyi kun viimeisenä Toni siirsi pallon maalikulmalle syöksyneelle Saukkion Mikolle, jolla oli helppo työ heittää kuula sisään.
Erän lopussa kuitenkin ote herpaantui ja muutamien kardinaalivirheiden johdosta tilanne kääntyi Pontevan kahden maalin myötä jo 4-3 tappioasemaksi.

Kolmas erä oli tälläkin kertaa se huonoin erä, mutta ei lähelläkään niin huono, kuin aikaisemmissa peleissä. Vaikka heti erän alkupuolella Ponteva onnistui tekemään maalin (taas puolustajan omasta kardinaalivirheestä), niin Salamanders ei lannistunut. Muutamaan otteeseen Salamanders vyöryi vaarallisesti kohti maalia, eikä kavennukset kaukana olleetkaan, mutta viimeistely oli taas se joka ontui. Ja vaikka Ponteva teki jo 6-3:een, niin aivan loppuun asti tällä kertaa liskoryhmä jaksoi painaa, eeikä varsinaista romahdusta tullut. Hieman paremmalla onnella tai viimeistelyllä olisi Salamanders saattanut vielä tehdä tästä pelistä trillerin, mutta siihen ei aivan tällä(kään) kertaa rahkeet riittäneet.

Peli oli sikäli siistiä ettei jäähyjä pahemmin tullut, eikä muutenkaan mitään suurempia konflikteja nähty. Pelin tehomiehinä häärivät kahden pisteen voimalla Mikko Saukkio (1+1) ja Toni Rissanen (1+1).

 
Yrmyt - Salamanders II 9-6 (2-3,2-2,5-1)
 
Uskomatonta! Joukkue pystyy pelistä toiseen pelaamaan samanlaista peliä, mikä on harvinaista kautta maapallon kaikki urheilusarjat ja joukkueet mukaan luettuna. Harmi vaan, että tuo itseään toistava kaava kulkee niin, että peli kulkee hyvin kolmanteen erään asti ja sitten alkaa mossahtelu.
Tällä kertaa mossahti ajassa 34.03. Tätä ennen Salamanders johti vielä peliä, kunnes tuli yrmypojat ja pistivät liskopojat nippuun. Tällä kertaa kolmannessa erässä kaivettiin palloa viidesti ensin neljästi kuuden minuutin sisään ja sitten vielä perinteisen viimeisten kahden minuutin löysäilyn tuloksena kaksi kertaa. Lopputulos häikäisevän hieno 9-6 tappio. Pisterohmuina esiintyivät edukseen M. Saukkio (2+1), J. Tammi (1+2) ja M. Taalikka (2+0).

 
Salamanders II - SBS Wirmo II 3-10 (1-2,1-2,1-6)
 
Hajuakaan ei ole tämän raportin kirjoittajalla siitä mitä pelissä itsessään tapahtui, mutta ottelupöytkirjaa katsoessa voidaan todeta, että pelissä on edetty aika tasatahtiin aina sinne (jo kakkoselle kuuluisaan) kolmanteen erään asti, mutta sitten on taas pää revennyt joka pelaajalta. Kahden ensimmäisen erän jälkeen 2-4 tilanteesta on vajottu taas kerran täysin muihin maailmoihin ja vastustaja on päässyt tekemään ensin neljä maalia vajaassa kolmessa minuutissa. Viimeisen puolentoista minuutin aikana mynämäkeläisten vielä kaksi tehtyä maalia raisiolaisten yhtä vastaan tuo lopputuloksen 10-3. Saukkion Mikolta pari nättiä maalia, mutta tuskin tästä sen enempää kerrottavaa olisi ollutkaan...

 
18.10.2008 FBC Turku 3 – Salamanders 2 5-2 (0-1,1-0, 4-1)
 
Pelin alun sähellysten ja pienten vastoinkäymisten saattelemana kakkosjoukkue aloitti divarikautensa FBC Turku III vastaan vahvasti. Tai sanotaanko, että ainakin paremmin kuin viime kaudella. Jonkin verran uusiutunut kakkonen sai riveihinsä muutaman entisen ykkösen pelimiehen (Sandell, Tammi), sekä muutaman vuoden vapaata joko loukkaantumisten tai muiden syiden takia olleita pelimiehiä jokunen (Lehtonen, Nurmela, Kyynäräinen) ja sen lisäksi vielä yksi uusikin kasvo, jolla kuitenkin aikaisempaa kokemustakin salibandystä toki löytyy (Vehkomäki). Tulopuolella vielä odotellaan aikaisempien vuosien edustuksen sniperia Sami Varjosta.
Ja itse peliin.

Ensimmäisen erän vanhettua reilut 10 minuuttia iski joukkueen konkaritulokas Arto Vehkomäki vastustajan virheestä erän ainoan maalin. Muutenkin erä oli raisiolaisilta hyvä, eikä FBC3 päässyt pyörittämään pahemmin maalin edustalla. Vetoja blokattiin, keskusmies pidettiin kiinni ja ennen kaikkea maalivahtimme Jesse Rantasen mainiot torjunnat takasivat johdon lähdettäessä toiseen erään.
Toisessa erässä molemmilla paikkoja maaleihin oli ja FBC3 sitä lähempänä useammin olikin tehden muutaman tolpan, joita ei kuitenkaan onneksemme pöytäkirjassa lasketa. Aivan erän lopulla salamanderspuolustajan harmillinen kämmi toi FBC3:n tasoihin. Puolustaja yritti purkaa/avata alivoimalla omalta kulmapisteeltä palloa toiseen päähän kenttää, mutta veto jäi tussuksi ja meni suoraan vastustajan lapaan, josta keltpaita ei erehtynyt.

Kolmas erä alkoi löysemmin ja niinpä ajat 33 ja 38 olivat ne jolloin punalamput välähtivät vastustajien maalien kunniaksi. Salamanders ei kuitenkaan väsähtänyt liikaa, vaan useita hyökkäyksiä saatiin vyörytettyä vastustajan maalia kohti, mutta kuten koko pelissä, niin vedot viuhuivat lähes joka kerta yli. Voisi vaikka vannoa, että jos kaikki nuo vedot olisivat menneet maalia kohti niin varmasti 1-2 olisi saattanut upotakin.
Varsinkin oikeat laiturit Tammi ja Sandell saivat usein palloa kohti yläkertaa ja järjestettyä vaarallisiakin tilanteita, mutta viimeistely jollain aina ontui.
Vihdoin kun vajaat kolme minuuttia oli peliaikaa jäljellä toi toinen konkaripelaaja Jani Lehtonen joukkueen taas maalin päähän vastustajasta. Rissasen Tonin siirto maaliedustalle Lehtoselle, joka näpäytti pallon maaliin. Ja vaikka ilman maalivahtia päästiin vielä yrittämään tasoitusta, niin loppujen lopuksi kaikki kaatui FBC3:n oman maalin edustan vapariin. Tämän jälkeen ei pallo enää juurikaan raisiolaisten lavassa käynyt. Tekniset taitavat turkulaispelaajat pyörittivät salamanderspakan solmuun ja vielä uhden raisiolaisjäähyn saattelemana tekivät ratkaisevan neljännen maalin 22 sekuntia ennen pelin loppua. Viides maalikin vielä FBC:ltä syntyi turhan löysäilyn takia. Suoraan aloituksesta pallon napanneet turkulaiset etenivät kohti raisiolaismaalia ja tempaisivat 5-2 loppulukemat taululle 14 sekuntia ennen pelin päätössummeria.

Peli ei kaikkineen ollut joukkueelta kuitenkaan huono, vaan samaa rataa jatkettaessa voittoja tulee tällä kaudella varmasti. Ja jos ei yhtään tule, niin tämän raportin tekijä juoksee pelkästään siwan muovipussi alushousuina, toinen siwan muovipussi päässä toukokuussa turusta raisioon…
Pelit pitää vain pystyä pelaamaan loppuun asti, eikä vain 1,5-2 erää.

T: Jani

 
Webhotellit ja domainrekisteröinnit
 
Haluatko mainoksesi sivustollemme?
 
kertoimet.com


Siirtomurske
 
A-Laatukirppis - Myllyn vieressä
 

261881 | Copyright © 2006-2019 Salamanders ry.